Useimmat meistä ajattelevat musiikin olevan viihdettä, jotain mitä laitetaan taustalle muun tekemisen ajaksi. Montessori-pedagogiikassa musiikki on sen sijaan oma tiedonalansa, yhtä tärkeä kuin kieli tai matematiikka, ja yhtä lailla käsityötä, jonka lapsi oppii tekemällä, ei viihdyttämällä.
Tämä opas kertoo, mitä rytmi ja musiikki oikeasti kehittävät pienellä lapsella, miten valitset soittimen, joka pitää huomion sen sijaan että vain kuulostaa hyvältä kaupassa, ja miten tuotte musiikkileikin arkeen ilman että siitä tulee vielä yksi aikataulutettu asia.
Mitä Montessori-pedagogiikka sanoo musiikista?
Maria Montessori luokitteli musiikin kulttuuriaineisiin taiteen, maantiedon ja luonnontiedon rinnalle, ja hänen mukaansa lapsen tulisi saada tutkia sävyjä, sointia ja rytmiä samalla tutkivalla tavalla kuin se tutkii kaikkea muuta ympäristössään. Musiikki harjoittaa korvaa, aivan kuten aistimateriaalit harjoittavat näköä ja tuntoaistia, ja se kannattaakin esitellä konkreettisesti ja aidosti, ei ruudun tai kaiuttimen kautta.
Tämän käytännön seuraus on yksinkertainen: aito soitin, jota lapsi saa itse tutkia käsillään, antaa enemmän kuin sovellus tai lelu, joka on jo päättänyt miltä se kuulostaa.
Mitä rytmi ja musiikki kehittävät pienellä lapsella?
Rummun lyöminen tai marakassin ravistaminen vaatii käden ja korvan yhteistyötä, mikä kehittää sekä hienomotoriikkaa että sitä kehontuntemusta, jota muuten harjoitellaan käytännön arkiharjoituksissa. Kun lapsi toistaa saman liikkeen saadakseen saman äänen uudelleen, se harjoittelee samalla varhaista syy-seuraussuhteen ymmärtämistä sekä sitä keskittymiskykyä, joka syntyy halusta saada asia täsmälleen samanlaiseksi vielä kerran.
Rytmi liittyy myös kielen kehitykseen. Lorut ja yksinkertaiset laulut noudattavat samaa tahtitajua kuin puhuttu kieli, ja lapset, jotka harjoittelevat rytmiä varhain, jäljittelevät usein myöhemmin helpommin sanojen painotusta ja melodiaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi laulu ja lorut ovat niin itsestään selvä osa sekä montessoripäiväkoteja että suomalaista varhaiskasvatussuunnitelmaa.
| Ikä | Mitä lapsi useimmiten hakee | Mitä se kehittää |
|---|---|---|
| 12-18 kuukautta | Yksinkertaisia ääniä, jotka se itse aiheuttaa: lyöminen, ravistaminen, taputtaminen | Syy-seuraussuhde, otekyky |
| 18-36 kuukautta | Toistoa: sama laulu, sama rytmi, yhä uudelleen | Hienomotoriikka, varhainen tahtitaju, keskittyminen |
| 3-5 vuotta | Omia melodioita ja korkean/matalan, nopean/hitaan erottamista | Kehontuntemus, varhainen matemaattinen kuvioiden hahmottaminen |
Miten valitaan lapsen ensimmäinen soitin?
Hyvä ensimmäinen soitin kuulostaa erilaiselta sen mukaan, miten ja mihin kohtaan lapsi sitä lyö tai ravistaa, aivan kuten aidon soittimen kuuluukin. Lelu, joka soittaa aina samaa tallennettua melodiaa riippumatta siitä, mitä lapsi tekee, ei opeta paljoakaan, vaikka kuulostaisi kuinka söpöltä kaupassa. Etsi sen sijaan soittimia, jotka on tehty aidosta materiaalista (puuta, aitoa nahkaa tai metallia muovin sijaan, joka vain jäljittelee niitä), tarpeeksi kevyitä pienille käsille pidellä ja lyödä, ja tarpeeksi erilaisia toisistaan, jotta lapsi voi vertailla ääniä.
Toddlers Music Set -soitinsettimme on rakennettu juuri tälle periaatteelle: kokoelma aitoja puisia soittimia, muun muassa ksylofoni, tamburiini, marakassit ja kellot, joiden avulla lapsi voi itse tutkia lyömisen, ravistamisen ja näppäilyn eroja omaan tahtiinsa, ilman että kukaan muu on jo päättänyt, miltä sen pitäisi kuulostaa.
Olemme kirjoittaneet Music Setistä kerran aiemminkin, oppaassamme ruutuvapaista aktiviteeteista, mutta silloin kyse oli saman tyhjiön täyttämisestä, jonka tabletti muuten täyttäisi. Täällä musiikki on itse päämäärä, ei keino välttää ruutua.
Näin leikitte musiikilla kotona, ilman että siitä tulee aikataulutettu ohjelma
Helpoin tapa tuoda musiikki arkeen on pitää soittimet saatavilla matalalla hyllyllä, aivan kuten muutkin Montessori-materiaalit, sen sijaan että ne otettaisiin esiin vain erityisissä tilanteissa. Lapsi, joka yltää ksylofoniin itse, harjoittelee enemmän, omasta tahdostaan, kuin lapsi jonka täytyy pyytää lupaa aikuiselta.
- Anna lapsen johtaa. Jäljittele sitä, mitä lapsi soittaa, sen sijaan että näyttäisit, miten sen "pitäisi" tehdä. Lapsen tutkiminen on tässä olennaista, ei oikea tekniikka.
- Yhdistä liike ääneen. Marssikaa rummun tahtiin, tai hidastakaa liikkeitä, kun ääni hiljenee. Tämä kehittää sekä tahtitajua että kehonhallintaa.
- Laulakaa samoja lauluja yhä uudelleen. Toisto ei ole pienelle lapselle tylsää, vaan juuri niin kuviot ja kieli vakiintuvat.
- Kuunnelkaa monipuolisesti, ei vain lastenlauluja. Klassinen musiikki, jazz tai kansanmusiikki antavat korvalle useampia rytmejä ja sointeja vertailtavaksi.
Kuinka paljon musiikkia lapsi tarvitsee päivittäin?
Alarajaa ei ole, eikä musiikin tarvitse koskaan muuttua aikataulutetuksi "ohjelmaksi" laskeakseen mukaan. Kymmenen minuuttia vapaata soittimen tutkimista, lauluhetki vaipanvaihdon aikana tai taustamusiikki illallisella rakentavat kaikki samalla tavalla ajan myötä. Ratkaisevaa on, että lapsi saa itse osallistua, ei vain kuunnella passiivisesti, ja että se pääsee palaamaan samaan soittimeen tarpeeksi usein tullakseen siihen todella tutuksi.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä mieltä Montessori oli musiikista lapsen kehityksessä?
Maria Montessori piti musiikkia omana kulttuuriaineenaan, yhtä tärkeänä kuin kieltä ja matematiikkaa, ja hänen mukaansa lapsen tulisi tutkia sävyjä, sointia ja rytmiä konkreettisesti ja käytännönläheisesti passiivisen kuuntelun sijaan.
Mikä soitin sopii parhaiten lapsen ensimmäiseksi soittimeksi?
Aidosta materiaalista tehty soitin, joka kuulostaa erilaiselta sen mukaan miten lapsi sitä soittaa, esimerkiksi puinen ksylofoni, tamburiini tai marakassi, sopii paremmin kuin lelu, joka soittaa aina samaa tallennettua ääntä.
Kuinka paljon musiikkia pieni lapsi tarvitsee päivittäin?
Alarajaa ei ole. Lyhyt, toistuva tutkiminen, esimerkiksi kymmenen minuuttia vapaata leikkiä soittimen kanssa tai päivittäinen lauluhetki, riittää hyvin.
Voiko musiikkileikki korvata muodollisen musiikkiopetuksen pienillä lapsilla?
Kyllä, nuorimmilla ikäryhmillä. Rytmin ja äänen vapaa tutkiminen rakentaa saman perustan, joka myöhemmin helpottaa muodollista musiikkiopetusta, ja sitä tarvitaan ennen kuin lapsi on valmis jäsennellyille tunneille.
Missä iässä lapseni voi alkaa tutkia rytmiä ja soittimia?
Jo vuoden ikäisenä lapsi voi tutkia yksinkertaisia soittimia, joita voi lyödä tai ravistaa. Kyky erottaa rytmejä ja luoda omia melodioita kehittyy sitten vähitellen viisi-kuusivuotiaaksi asti.
